Kaarinan ja Impin yksiö näyttää saavan uusia vieraita...
Ja erittäin persoonallisia sellaisia. Kaikki enemmän tahi vähemmän taiteellisia,intellektuelleja ja charmantteja persoonia.
Teelle ja köyhiä ritareita nauttimaan saapuu Rudolf Laine.
Naapuri kortteliin kahden suuren kerrostalon väliin on jäänyt kaupungin isien harmiksi ja kaupunkilaisten iloksi vanha puutalokortteli jonka yhdessä rakennuksessa on tummasävyinen, hämyinen ja salaperäinenkin antikvariaatti; Seitsemän Meren Laulu.
Osto- ja myynti toimintaa siellä harjoittaa Rudolf Laine. Vähintäänkin liikkeensä näköinen, vai voisiko sanoa, että liike myötäilee pitkälti Rudolfin mielenliikkeitä.
Liikkeen pölyn ja vanhojen kirjojen tuoksussa usein viettää aikaa myös Aulis Winstén.
Siellä piipahtelee myös Impi, mutta Kaarina odottaa aina, että Rudolf saapuu hänen luokseen.
Pöly käy Kaarinan kurkkuun ja äänihuulet, arka instrumentti, on vaarana mennä epäkuntoon, tai peräti vaurioitua.
Tosin siitä on jo aikaa, kun Kaarina on viimeksi lavalla äänihuuliaan avannut, mutta iäkkäämmillekin saattaa tulla kysyntää, ainakin näin lahjakkaille ja siksi on herkästä instrumentista pidettävä huolta.
Niinpä Rudolf visiteeraa säännöllisesti pienessä yksiössä.
Tällä kertaa tarjolla on mansikoita...
ja Impin köyhiä ritareita teen kera
Lähipäivien taiteelliset tapahtumat ruoditaan erittäin tarkkaan...
... taide näyttelyt arvostellaan, kirjallisuusmatineat...
.. ja eritoten konsertit ja teatteri esitykset käydän läpi hetki hetkeltä
ja aina joku heistä on ollut paikalla joten saadaan ihan paikan päältä myös tunnelema- ja vieras raportit.
...usein päivä ennättää vaihtua iltaan ja puhetta riittää monesti vielä
pitkälle yöhön pienen yksiön pöydän äärellä
ennen kuin siitä maltetaan nousta ja lähteä nukkuvan kaupungin
kaduille ja kotiin - joskus vakaasti, joskus hiukan epävarmemmin askelin,
mutta joka kerta erittäin iloisin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti