Joulun postia - siirretty, julkaistu myös Nukkekotilehdessä 2018

 Impi ja Kaarina Korkin asunnosta kuului aamutuimaan jo hiljaista liikehdintää. Siellä oli puurokattila hautumassa hellalla,  radiossa soi ja Impi hyräili hiljaa mukana; Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta….  Sekoitti välillä puurokattilaa, jottei se palaisi pohjaan. Se kun otti niin herkästi kiinni.

Impi oli noussut jo varhain, kuten tapasi tehdä muulloinkin. Aamut olivat mukavia. Sai nauttia rauhallisesti kahvit,  kuunnella  uutiset ja samalla seurata, kun oma talo ja kaupunki hiljalleen heräilivät. Vastapäiseen taloon syttyivät valot ikkunoihin yksi toisensa jälkeen, kuin monisilmäinen jättiläinen olisi availlut silmiään. Oman asunnon yläkerrasta  kuului vaimeaa askellusta ja oven narinaa, jossain joku yski rankasti ja toisaalla kuului jo miten asunnon ovi rappuun suljettiin naksahtaen ja sitten helisi hissin ovet. Talo heräsi eloon.

Impillä oli takana kiireiset viikot. Hän oli käynyt monessa kodissa tekemässä joulusiivouksia ja autellut joulun valmisteluissa. Monet olivat iloisia avusta ja iloinen oli myös Impi saamastaan korvauksesta. Erityisesti rahallisesta. Jokainen ropo oli enemmän kuin tarpeen.

Kaarina kuului heränneen. Impi vei hänelle riisipuuron. Aattoaamu alkoi perinteisesti riisipuurolla. Kaarina tosin söi sen,  ei niin jouluisasti,  mansikkahillolla.

Kaarinan mieli oli keveä ja hyvin nukuttu yö eilisen joulukonsertin jälkeen antoi mukavat eväät aaton viettoon. Kaarina lusikoi puuronsa, pukeutuu ja sitten kiirehdittiin hautuumaalle.  Puuro lämmitti vielä mukavasti vatsassa, kun  siskokset lähtivät ovesta ulos.

Kaupungilla tuuli, mutta yhteisesti he päättivät mennä jalan. Kummatkin nostivat kauluksiaan ja kietoivat villahuivia vielä vähän poskienkin suojaksi, ottivat sitten toisiaan käsikynkästä ja lähtivät kohti Hietaniemeä.

Matkalla Kaarina kertoi joulukonsertista tarkemmin, ruoti laulut ja laulajat ja oli erityisen tyytyväinen omaan esitykseensä. Ainahan Kaarina yhden laulun esitti, vähintäänkin, oman seurakunnan kirkko kun oli kyseessä. Pianisti vain ei ollut ollutkaan niin taitava kuin yleensä. Kaarinahan lauloi vain pianon säestyksessä, hän ei pitänyt urkujen mahtipontisesta soitannasta jonka kanssa joutui suorastaan kilpailemaan.

Hautuumaalla oli jo paljon ihmisiä, vaikka monet kävivät vähän myöhemmin, jolloin hämärässä loistavat sadat kynttilät loivat kauniin tunnelman. Usein aattona oli tuulinen ja sateinen ilma. Milloin pyrytti, milloin satoi silkkaa vettä ja kynttilöitä oli hankala saada palamaan. Tänään oli kuitenkin pikkupakkanen ja lumi maassa, pienen tuulenpuuskan pyyhkiessä hetkittäin kulkijoita.

Haudalla hiljennyttiin. Sinne olivat päätyneet vierekkäin molemmat vanhemmat, Jahvetti ja Birgitta. Ja vieressä lepäsivät Birgitan vanhemmat Apteekkari Syren ja vaimonsa Maria. Kovin pitkällä Kauppakylän vainioista ja kylänraitista. Kaarina asetti haudoille kiveä vasten nojaamaan männynhavuista kiedotun kranssin. Impi otti pussista jäiset pihlajanmarjatertut ja laski ne kranssien lomaan, asetteli ja sommitteli. Katsoi vähän kauempaa ja kohensi jotain kohtaa, kunnes oli tyytyväinen. Pihlajanmarjatertut oli jo syksyllä poimittu ja säilytetty pakasteessa tätä varten. Sitten kynttilälyhdyt. Molemmin puolin kranssia.

Hyvää joulua isälle ja äidille! – toivottivat molemmat.. Hyvää joulua vaari ja mummu.

Takaisin tullessa oli ovenkahvaan sidottu kukkapuketti.  Lähitalon perheeltä. Eritoten Impi sai jouluna tervehdyksiä. Suklaata ja kukkia, koristeltuja pipareita,  lasten tekemiä koristeita perheiltä, joissa kävi auttelemassa.  Kaarina irrotti kukan ja molemmat astuivat eteiseen. Posket punaisina ja vaatteista mukana leviävän kylmän ilman saattelemana Impi kiirehti laittamaan kahvipannun päälle.  Ehdittiin mukavasti kuulemaan joulurauhan julistus. Suomen Turusta. Impi toi kupit kahvia ja sen seuraksi nautittiin joulutortut. Istuttiin kamarissa ja oltiin hetki hiljaa. Kaarinakin, vaikka nauttikin oman äänensä kuulemisesta.

Sitten lämmitettiin laatikoita. Impi oli jo useana vuonna käynyt paistamassa erään lääkäriperheen joululaatikot ja samalla Impi sai näistä ottaa itselle yhdet, niin ei erikseen tarvinnut kuin kotona laittaa uuniin ja lämmittää. Kinkku oli paistettu jo edellisenä iltana. Impi oli jäänyt sitä vahtimaan, kun Kaarina oli lähtenyt kirkkoon  esiintymään joulukonserttiin.

Kaupunki hiljeni ja liikennekin vaimeni. Ikkunoissa loistivat joulun tähdet, tai kynttilät. Iltapäivästä, kun Antikvariaatti oli sulkenut ovensa, tuli Rudolf Laine ja omalta suunnaltaan Aulis Winsten,  jouluaterialle.  Siskokset eivät oikein muistaneet mistä yhteinen aaton vietto oli saanut alkunsa, mutta nyt se oli jo vakiintunut tapa.

Aulis lausui joulurunon tervehdykseksi jo heti eteisessä, ojensi tuomisensa; hunajaa ja joulukaramelleja. Rudolf saapui heti perään. Toivotti hyvät joulut, riisui talvivaatteet ja laski kohtalaisen kokoisen pahvirasian eteisen lattialle. Tämä on teille, mutta paneudutaan siihen vasta ruokailun jälkeen.

Ja sitten käytiin pöytään. Laatikoita oli joka sorttia, oli rosollia ja silliä ja tietenkin suuri kinkku.  Ennen kuin aloitettiin, lausui Aulis jouluevankeliumista  otteita. Hartaalla, värikkäällä äänellä ja sitten syötiin. Hetki hiljaa, vain joulun makuja maistellen. Itse kullekin nousi omia muistoja joiden parissa oltiin. Sitten niitä jaettiin toisten kanssa. Naurettiin, kerrottiin mukavia sattumuksia ja haikeitakin asioita. Joulu herkisti laajaan tunneskaalaan.

Kun oli syöty, siirryttiin pöydästä ja Rudolf kävi hakemassa laatikkonsa. Hän ojensi sen Kaarinalle.

Jonkun tavaraerän mukana tuli kasa kortteja ja kirjeitä. Käyn aina ne läpi harvinaisten korttien ja postimerkkien varalta. Nyt lukiessa tuntui jotenkin tutulta nimet; Kauppakylä ja  apteekkari Syren ja otin nämä erilleen. Kaarina ja Impi innostuivat, heidän ukkinsa… apteekkari Syren. Molemmat alkoivat tutkia vanhaa postia. Allekirjoittajana on Aksenja, tai Aksenja Malakoff, päiväykset usein kuluneet ja postileimatkin useimmat lukukelvottomia.  Monet alkoivat toivotuksilla; parahin Venny, rakas ystäväni Venny, Venny hyvä…  kiitettiin kirjeistä, vierailuista ja kerrottiin kuulumisia. Sitte joissain mainittiin Syreenitalo, apteekkari Syren ja peitellysti tytär ja tyttärelle tapahtunut onneton  asia.  Mitä ihmettä tämä on, Kaarina on aivan kiihdyksissään. Eihän tämä voi olla ukista kyse. Ukkihan oli pitänyt apteekkia Helsingissä…  No niin… mutta Ukin isähän  oli myös apteekkari Syren. Toimi Kauppakylässä ennen Helsinkiin tuloa perheensä kanssa. Apteekkarin tytär… äitikö..  Vai oliko ukilla sisarta.. Ei muistanut kumpikaan. Ja mikä ihmeen onnettomuus…

Aulis seurasi jännittyneenä papereiden ja kirjeiden läpikäyntiä... Glögi lämmitti...

Kaarina ja Impi lukivat vuoron perää aina uusia ja uusia kortteja ja kirjeitä ja yrittivät saada niihin jonkin tolkun. Aika kului…

Ikkunassa, oranssin joulutähden takana leijailija valkeita hattaroita, oli alkanut sataa lunta. Jouluaatto kääntyi hiljalleen iltaa, kun Impi keitti vielä uuden pannun kahvia, laittoi voileipiä ja kuumat glögit.  Tässähän menisi jouluyökin. Ja mukavasti se sitten pantaisiin menemään, jos niin oli tarvis.